Radio Nova

Täytyy heti aluksi myöntää, etten juurikaan kuuntele radiota. Radio City oli aivan loistava kanava, sillä se soitti oikeanlaista musiikkia juuri oikealla otteella, ilman hölmöjä mainoksia tai teennäisiä juontajia. Radio Rock olisi loistava kanava, mikäli soittolistat eivät koostuisi lähes kokonaan nykypäivän jumputus"hevistä". Paras vaihtoehto on edelleenkin turvautua omaan levykirjastoon.

Joka tapauksessa joskus joutuu ikävästi sellaisin tilanteisiin, jossa radio on yksinkertaisesti pakko avata. Kaupallisten radiokanavien sysimusta perspää on ihanaakin ihanampi Radio Nova. Kanava on jollakin kumman ilveellä saanut haalittua Suomen kuunnelluimman kanavan kiistattoman kärkipaikan. Radio Nova soi kaikkialla. Se soi bussissa, taksissa, kaupassa, huoltoasemilla ja pahimmillaan myös omassa autossa! Radio Novaa ei voi välttää. Kun se tulee, se tulee. Täysin varoittamatta.



Nova yrittää miellyttää kaikkia. Yleisön perseennuolenta alkaa mennä jo mauttomaksi, kun ylipirteät juontajat soittavat samoja soittolistoja päivästä toiseen. Soittolistat poukkoilevat akselilla iskelmä-pop-aikuisrock-"hevi". Eli käytännössä jokaiselle jotakin, täysin yllätyksetöntä ja tylsää mainstreamia, joka periaatteessa sopii kaikille. Tosin, jos minulta kysyttäisiin, millainen Radio Novan kuulijakunta on, voisin väittää, että yli 70% aktiivisista kuuntelijoista on joko 40v feelgood-tätejä tai niitä, jotka eivät vähääkään välitä ja pitävät radiota auki vain siksi, että se on olemassa.

Radio Novan soittolistat ovat aivan kamalia. Samoja kappaleita vuodesta toiseen. Raining Men, Living on a Prayer ja se yks Mamban biisi soivat joka päivä vähintään viisi kertaa. Nyt Novalla on tosin joku hauska kampanja menossa: "Ei samoja kappaleita työpäivän aikana". Asenne on ihailtava, joskin tämä ei tarkoita sitä, etteikö Lauri Tähkältä voisi soittaa vaikkapa kymmentä eri biisiä työpäivän sisään.

Soittolistoilta puuttuu riskinotto. Varsinaista kohderyhmää ei ole, joten kanavalle ei tietyllä tapaa ole iskostunut edes omaa identiteettiään. Paitsi tietenkin se, että se soi kaikkialla ja nostaa verenpaineen yli terveyden rajojen.



Juontajista en halua puhua. Tekopirteitä heppuja. Ile Jokisella on hyvä ääni ja Kimmo Vehviläisellä on joskus pöhköjä juttuja.

Mainoksia on aivan liikaa. Niitä soitetaan joka välissä ja ne ovat joka ikinen kerta niitä ABC:n kahvimainoksia. Tosi jees kuunnella samaa settiä kun ajat autolla koko matkan Helsingistä vaikkapa Ouluun ja kuulet samat mainokset miljoonaan kertaan. Arvatkaa vaan, tekeekö enää mieli käydä ABC:llä.

Yksi Novan leimaavimmista piirteistä on sen useat ohjelmat. Nämä ohjelmat ovat juuri tällaista perinteistä feelgood-meininkiä, joita kuunnellessa tuntee joko iloa tai myötähäpeää.

Otan pari esimerkkiä.

"Mitä kuuluu Marja-Leena?" on ehkä turhin ohjelma ikinä. Siinä joku henkilö soittaa Novan studioon, koska haluaa löytää kauan kadoksissa olleen ystävänsä. Noh, Novan juontaja "auttaa" yhdistämällä puhelun numeropalveluun ja kysymällä sieltä soittajan kadonnutta kaveria.

Minkä ihmeen takia ohjelmaan soittajat eivät osaa soittaa itse sinne numeropalveluun? Minkä takia jonkun helvetin radiokanavan pitää toimia välikätenä? Ovatko soittajat ujoja vai huomionkipeitä? Mitä hulluutta tämä on!?

Laatikon salaisuus on kenties suosikkini. Siinä soittajat arvailevat, mitä "laatikkoon" on kätketty. Palkintopotti kasvaa joka kierroksella isommaksi ja isommaksi, kunnes joku fiksu nappaa potin omakseen. Jokainen soittaja saa esittää kaksi arvausta tai kaksi kysymystä, tai terävimmässä tapauksessa yhden molemmista. En tiedä, jännittääkö soittajia niin huikeasti, mutta he ovat usein aivan pihalla siitä, miten parhaiten kannattaisi kilpailussa menestyä.

Novan nettisivuilla on lista arvatuista esineistä ja kysytyistä kysymyksistä. Fiksu kisaaja lukisi nämä vinkit ja keksisi niiden perusteella muutaman ehdotuksen, joiden väliltä hän voisi päätyä ratkaisuun keksimällä esinettä koskevan kysymyksen.

Näin ei kuitenkaan tunnu tekevän kukaan. Kaikkein pässeimpiä ovat ihmiset, jotka arvaavat esinettä ja VASTA SITTEN kysyvät kysymyksen! Eli käytännössä pelaaja menettää voittomahdollisuutensa jo arvauksen kohdalla. Ding dong, ulos ohjelmastani, pelle.

Ja vieläkö joku ihmettelee, miksi valitsen omat musiikkini radion sijaan?